Meillä oli täällä Hangossa melkein kaikki kaupat heinäkuussa auki 12-15, joku ehkä pitempäänkin, mutta elokuussa enää vain muutama on avoinna sunnuntaisin.
Mitenkäs tämän nyt nätisti sanoisin ja sanoiksi pukisin!? Me pienen kotipaikkamme Hangon kauppiaat olemme kaikki yksityisyrittäjiä, painotus sanalla yksityis.Yksin siis hoidamme liikkeen ostot, myynnin, somistuksen, kirjanpidon, laskutukset, siivouksen, ja tietenkin myynnin. Ja koska suurin osa meistä on naisia, kontollemme sutjakasti solahtaa myös kodin ja lasten hoitaminen, kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Itse olen ollut näitä osaanehdinkaikenenkäikinäsairastu-tyyppejä, joka yrittää viimeisillä voimillaan päteä töissä ja kotona ja vähän siinä välissäkin. Eihän mua väsytä! Eikä saa väsyttää!
Paljon lukee kommentteja, joissa kritisoidaan kauppiaita, jotka eivät vaivaannu pitämään auki myöhään illalla, pitkään lauantaisin ja sunnuntaisin. Mielellään läpi vuoden, koska aina on joku joka olisi voinut ostaa jos olisimme olleet auki ja joka nyt meneekin ja vie rahansa muualle meidän viitsimättömyytemme takia. Niin. Toki olemme valinneet tällaisen palveluammatin, kuten myös ehkä lääkäri tai juristi tai leivän leipoja on valinnut omansa. Mutta vaihtaisivatko he tai te kaikki vapaapäivänne, vaikka kuinka palvelualttiita olisitte, mahdollisuutenne olla perheen tai ystävien kanssa, rahaan. Vuodesta toiseen. Epäilen.
Me kauppiaat palvelemme teitä, ilolla, kuusi päivää viikossa aamusta iltaan. Pieni hengähdystauko illan ja aamun välissä on tarpeen, samaten myös pieni tauko viikonloppuna. Ja silloinkin, usein, joudumme käyttämään osan noista vapaatunneista laskujen maksuun, suunnitteluun, mainostamiseen, ostoilla juoksemiseen. Mutta sehän kuuluu työnkuvaan. Ei saa valittaa. Mutta sitkeimmällekin kauppapuksulle tulee seinä joskus vastaan, jos ei hoida itseään ja pidä vapaapäivistä huolta. Olen sen karvaasti kokenut ja monta vuotta elämästäni masennukselle luovuttanut. Ja oppinut jotakin. Raha ei korvaa terveyttä.
Helppo heitellä nettisivuilla kommentteja, miten pitäisi kauppiaan toimia, miten pitäisi olla töissä, miten pitäisi palkata töihin joku pariksi tunniksi niin saisimme sen vapaamme. Mutta!! Niinkuin leipuri, muurari, kassaneiti olemme myös me opetelleet oman erikoisosaamisemme, omat tuotteemme, niiden ominaisuudet, laadut yms., joten ihan tuosta noin ei oteta ketään kadulta kahdeksi tai neljäksi tunniksi myyntihommiin. Ei se ole aivan niin yksinkertaista eikä helppoa. Ja sitäpaitsi - aika harva haluaa tulla heinäkuun helteinä sunnuntaisin sisähommiin hoitamaan muutamalla kympillä jonkun liikettä.
Tänä kesänä olin neljä sunnuntaita auki. Yhtenä sunnuntaina myyntiä oli jonkun verran, muut olivat yhtä tyhjän kanssa, palkkoihin meni enemmän kuin mitä se toi. Mutta palvelu kuitenkin pelasi ja auki olin - olisi vain ollut mukavaa nähdä sitä ostoshaluista asiakaskuntaakin! Nyt siis puhun omasta puolestani, muilla on saattanut olla vaikka kuinka vilkasta!
Kaikesta huolimatta saatan pitää ensi kesänäkin avoinna sunnuntaina - varsinkin jos löytyy se kesätöitä haluava aikuinen, jolle voi jättää vastuun liikkeestään ja tavaroistaan ja kullanarvoisista asiakkaistaan ja joka hallitsee molemmat kotimaiset kielet ja on vielä kaiken lisäksi iloinen ja palvelualtis.
Hyvää viikonloppua - nauttikaa Hangon musiikkitarjonnasta ja vapaapäivistänne. Niin mekin ajattelimme tehdä!
Ja hei, me Vuorikadun kauppiaat toivotamme teidät tervetulleiksi kadullemme ja liikkeisiimme myös talvella, sillä palvelemme teitä myös kun katu hiljenee ja tuuli ulvoo puissa ja taivas lähettelee märkiä räntäpalleroita iloksemme.
Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti